Teeppä ite #01: Kämäpöytä

Miehen mitta on käsityötaidot. Hioessa omaa piplaa, on vaikea olla olematta kosketuksissa omaan miehiseen puoleensa.

Tänään tehdään pönttö. No ei vaineskaan. Tänään tehdään tulevalle tietokoneelle isompi pöydän tapainen rutjake. Ostaisin, jos olisi varaa, joten tässä ei ole kyse mistään miehistelystä (kokonaan) eikä siitä että nauttisin äärimmäisesti puukäsitöistä. Pohjustetaanpa syitä hieman.

Tilailin tässä uuden tietokoneen osat, tarkoituksena rakentaa koko paska alusta alkaen omin pikku kätösin. Koppa jota puuromasiinalle suositeltiin ja vaikutti muutenkin hyvältä, on huomattavan isokokoinen. Niin iso, ettei se mahdu nykyiseen työpöytääni mitenkään. Ei päälle, ei tietokoneelle tarkoitettuun slottiin, eikä pöydän viereen. Joten mitäs nyt? No hommataan isompi pöytä, mallia toimisto. Ongelma on että nämä supermiellyttävän kokoiset pöydänhirmut maksavat maltaita. Puhutaan sadoista euroista. No, ajattelin että kyllähän minä puusepän poikana nopeasti itse pyöräytän tarpeeksi ison pöydän. Kun teen sen itse, saan sen juuri niin sopivan kokoiseksi ja hyväksi kuin haluan. Niinhän sitä luulisi...

Vaihe #1. Hommataan vittu sitä puuta jostain.

Kävin haeskelemaan sopivan kokoista laudan pätkää internetin kautta. Koska olen kokematon moukka, en tiennyt mitään varsinaisia "miestenkauppoja" kuten Starkki yms. vaan googlailin pöytälevyjä hiki hatussa. Tällä tavalla eksyttiin esim. Ikeaan josta saisi ostettua valmiita ruuvirei'illä varustettuja pöytälevyjä. Ongelmana oli koko. Suurin pöydän pituus oli 180 cm, ja koska ainut sijoituspaikka tietskaripöydälle oli alkovi, pöytä tulisi vähintään puoliksi sänkyni päälle. Sängyn mitta on 120 cm, joten 180 cm pöydästä jäisi vain 60 cm tilaa siihen alueeseen jossa tietokonetta käytettäisiin (jos selityksestäni ei tajua hölkäsen pöläystä, alla oleva kuva vastannee kaikkeen).

Random shopittelu reissulla köyhien keskuudessa, eli Robin Hoodissa, silmääni osui lautalevy joka näytti mitoiltaan varsin messevältä. 200 cm x 60 cm.  Nyt tilaa jäisi 80 cm. Riittäkööt. Sen pidemmittä puhinoitta, levy nappautui kainaloon ja vaapuin menemään. Hikisen kotimatkan jälkeen minulla oli pala puuta. Homma edistyy.

Vaihe #2. Mistä jalat?

Yllättävän pitkän, mutta tylsän etsinnän jälkeen löysin sopivan pituiset pöydän jalat toiselta puolelta kaupunkia. Prismasta lähti mukaani 6 kpl rautaisia, 90 cm korkeita jalkoja (6 kpl koska pöydästä tulisi pitkä, ja mietin että painon olisi järkevä jakautua useamman jalan varaan. Jalkojen korkeus on huima koska tämän allehan on mahduttava nukkumaan). Nippusiteiden avulla pyöräilin kotiini, nippu jalkoja kainalossa. Seuraavaksi jaloille tulee porailla reiät, joista pultit ja mutterit sujahtavat helposti.

Vaihe #3. Pora laulaa ja otsa hikoaa.

Kyllä osaa huoneessa olla kuuma kun jotain tekee. Pora pureutuu pöydän pinnan läpi kuin voi, mutta hikipisaroiden pulppuamista ei voi estää. Taustalla soi tietenkin metalli ja miehekäs into täyttää sieluni. Oudolla tavalla tästä on vaikea olla pitämättä.

Vaihe #4. Pöydän pinnan tulee olla kaunis ja kuohkea - kuin naisen sileä peppu.

Reikien porailun jälkeen olisi tämä väliaikaiseksi kelpaava paska. Mutta koska pöydän tulee näyttää kenties hieman silmää miellyttävämmältä ja tuntua kohtalaiselta tassujeni alla, on pinta käsiteltävä.

Apuun rientää puun värjäävä petsi ja pinnan hunajaiseksi muodostava vaha. Nyt ollaan jännän äärellä. Koko pintaa tulee sutia hiomapaperilla sileämmäksi ja sen jälkeen pyyhkiä pölyt vittuun. Petsaus tapahtuu tämän jälkeen, ja haluamani väri syntyy yhdellä valelulla. Vaaleasta männystä muotoutuu ruskeampi paska.

Petsin kuivuttua hion pinnan uudelleen, ja heitän vahat päälle. Ai että. Vaha tuoksuu hyvältä. Haistelun ohella sudin pinnan läpikotaisin, annan kuivua muutaman tunnin ja hion hellästi uudelleen. Tätä toistan vielä kahdesti. Kuivuttuaan vaha toimii pintaa tasoittavana ja hieman suojaavana kerroksena. Luultavasti pöydän pinta on pilalla ensimmäisen viina-astian kaaduttua sen päälle. 

Vaihe #5. Kasataan koko höskä ja isketään paikalleen.

Pultit (jotka näköjään oli ripauksen turhan pitkiä) painetaan paikoilleen ja jalat mutteroidaan tiukasti kiinni. Pöytä on syntynyt!

Vaihe #6. Lopputulos on mitä on.

Noh. Juuh. Elikkäs. Ei tämä kait nyt mennyt ihan kuin remonttireiskaohjelmissa. Pöydästä tuli jokseenkin huteran oloinen - veikkaan että syynä on "jalkojen ristituen" puutos ja pitkät jalat yleensäkin. Ei hätä ole tämän näköinen. Voin halutessani ruuvailla pöydän löyhästi seinään kiinni esimerkiksi kulmaraudoilla joka ei ole iso homma. Suurempi huolen aihe on, kestääkö ohut pöytä tulevan tietokoneen painon. Se jää nähtäväksi.

EDIT NOTE: kun pöytään iski tarpeeksi painoa päälle ja tunki sen mahdollisimman tiiviisti seinää vasten siitä tuli varsin tukeva. Tietokoneen tuoma paino silti hieman kuumottelee. Myös tietokoneen sijoitus keskellä pöytää ei miellytä visuaalista silmääni. Loppukaneetissa mahdollinen ratkaisu tähän. 

Hintaa koko roskalle tuli karkeasti arvioiden 70-100 euroa. Olisi sen rahan voinut paremminkin käyttää, mutta olihan tämä ihan hauska projekti. Ja ensi kerralla, jos sellainen joskus tulee, osaan tehdä paremman. Pöydän pinnasta tuli kyl hemmetin hunajainen. 

Ajatuksena on ehostaa pöytää vielä erillisellä "kopilla" johon tuleva tietokone sijoitetaan. Koppi tulisi pöydän vierelle, oikealle puolelle. Johdot myös toivon saavani piiloon rakentelemalla jonkinlaisen johtokourun, tai ostamalla niitä sellaisia varsinaisia johtopiilojuttuja.