Pelko. Pakokauhua. Hurmiollista kiroilua.
Omaan viha-rakkaussuhteen kauhupelejä kohtaan. Pidän pelon tunteesta (hallitussa tilassa) ja paineistavasta ilmapiiristä. Hermot vaan ei meinaa kestää pitkiä pelisessioita - parikin tuntia sydämen jatkuvaa ylitykytystä ja hikoilevia käsiä tuppaa riittämään. Eikä siinä välttämättä mitään vikaa, mutta kun nämä pelit tuntuvat myös yleensä jatkuvan pitkään ja hartaasti. Päättymätön painajainen.
Ensimmäiset kokemukseni todellisen kauhuntunteen kanssa ajoittuu nuoruusvuosilleni. Olin tuolloin ala-asteen alkuvaiheilla ja kaveri pisti "super coolin pelin jossa on zombeja ja verta" pleikkarin levyasemaan. Peli jonka tiesin pitkään nimellä "se tosi pelottava peli mis on se huuleton äijä.... Se starsmies!".
Resident Evil 3. En oikeastaan tiedä mikä teki tästä pelistä muita pelejä pelottavamman. Ehkä se oli vain ensimmäinen jota jouduin ikinä omin käsin pelaamaan. Varsin usein kavereilla kyläillessä oma pelaaminen rajoittui pelkääjän paikalla nököttämiseksi. Pissit housussa jännitin kuitenkin tunteella mukana. Jösses ja sissos soikoon kun kerran kaveri nakkasi pleikkarin ohjaimen käteeni ja sanoi; "pelaa sie välil!". Nautintoa kesti ehkä vartin verran, jotakuinkin niin pitkään kunnes kuolin.
Ohjasten ottaminen omiin käsiin nosti pelon uudelle levelille. Ei hyvää päivää sitä painajaisten määrää ja kertoja joita jouduin pakenemaan huuletonta ikenen veivaajaa karkuun. No, asioista pääsee ajan myötä yli. Tässä tapauksessa siinä kesti noin 10 vuotta. Oli varmaankin vuosi 2006, ja olin juuri saanut hommattua uuden xboxin. Satuin ostamaan julkaisupeliköyhyydestä johtuen pelin nimeltä Condemned: Criminal Origins. Olin pelannu pelin demoa, josta jäi hyvät alkuvaikutelmat. Pelissä pelattiin jotain etsivää ja tutkittiin sarjamurhaajan kolttosia. Varmaankin jonkunlainen agenttiräiskintä, hieman synkällä tunnelmalla!
Kuinka väärässä olinkaan. En ikinä päässyt edes peliä läpi. Selvitin jälkeenpäin jumiutuneeni kaiketi viimeiseen mappiin. En aio viedä asiaa päätökseen. Piina oli liikaa. Vuosia vierii jälleen ja kaiken maailman Outlastit on pelaamatta. Kokeilin peliä veljeni luona, ja rohkeasti jyystin alkutason lävitse. Ei tässä mitään. Hieman lisää aikaa kuluu ja ilmestyy peli yhdestä lemppari elokuvastani. Kaiken lisäksi tämä kerää jonkin verran huomiota ja kehua osakseen. Alien: Isolation.
Johan tässä on jaariteltu ihan vittuna turhaa sepustusta ja alustusta. Ehkä ensi kirjoituksessa pääsee itse aiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti