Sekavan ajatuksenjuoksun ajattomuus.

Työttömyys on ristiriitainen asia.

Olen saanut maistaa tätä paljon puhuttua elämäntapaa noin kolmisen kuukautta. Oireisiin kuuluu hetkittäinen hyvänolon tunne ja rajattoman vapauden luoma illuusio. Elämä hymyilee, kun aamulla herätyskelloa torkuttaa jo toista tuntia putkeen ja kääntää kylkeä. Aikaisintaan puolipäivän aikaan herättyäni käyn toimittamaan päivittäisiä askareitani.

Heitän paskat pönttöön, pistän kahvit kiehumaan ja puikahdan suihkuun. Suihkun jälkeen juon kahvit joko istuessani tietokoneen ääressä, tai jos oikein mairealle päälle satun, Pelaaja-lehteä selaillessani. Lähes joka aamu toistuva rituaali ei toimisi täysin, ilman tunnelmaan sopivaa möykkää kaiuttimista. 

Tänä aamuna aurinko ei paistanut samalla teholla kuin eilen. Työttömänä oleminen ei kenties tuntunutkaan niin hyvältä ajatukselta. No, tästä tunnetilasta motivoituneena avasin selaimeni ja klikkasin kirjanmerkkeihin tallennettua työpaikkahaku-sivustoa. Määrätietoisesti selasin ohi noin kymmenen puhelinmyynti/kysely-työpaikkatarjouksen ja silmiini osui ilmoitus Kouvolan Seurakunnalta. Ilmoitus liittyi hautausmaihin. Voisiko tämä olla se jota etsin? Päätin tarkastella asiaa hieman lisää.

Ilmoituksessa mainittiin kohtuullinen palkka työkokemusta omaamattomalle uunolle, seikka johon kiinnitän ensimmäisenä huomioni. Tuskin kukaan haluaa ns. hanttihommia paiskia ilman korvausta, joka ylittää työttömyyskorvauksen + asumistuen? Puhuttiin myös ruumiillisesta työstä ja ulkoilmasta. 

Mielikuvissani työ olisi siis jonkinlaista hautausmaan yleistä siivousta. Haravoimista jne. paskaa, mutta aurinkoisessa Suomen kesässä - puhelimesta musiikkia kuunnellessa. Välillä tietty vettäkin sataisi ja tuskin pääsisin keskustan hautuumaalle, joten edessä olisi jokapäiväinen noin 16 kilometrin pyöräretki. No, ei siinä mitään, kyse on kuitenkin kesätyöstä, ja saisin tästä sopivan summan kasaan jotta uskaltaisin muuttaa vittuun nykyisestä asuinkaupungistani. Ajatukseni alkoivat harhailla.

Mitä jos työssä joutuisi kosketuksiin oikean ruumiin kanssa. Tai edes näkisi sellaisen. Miten reagoisin tilanteeseen? Kävisinkö sopertamaan epämääräisesti siitä miten tämä työ ei ole minua varten? Olisiko ruumiin näkemisellä jotenkin lamaannuttava vaikutus, sellainen kuten kuvittelisin sen olevan. En pidä ruumiista. Kuolleista asioista - kukapa pitäisi? Reagoisinko mitenkään? Muistan kuinka isäni kertoi haistaneensa kerran työpaikallaan kuolleen ihmisen hajun. Hän sanoi haistaneensa sen silloin ensimmäistä kertaa elämässään, ja tienneensä heti mistä on kyse. Ajatukseni harhailevat lisää. 

Mitä jos syystä tai toisesta, joudun tilanteeseen jossa ruumis on avattuna leikkauspöydällä ja työssäohjaajani pyytää minua katsomaan lähemmäksi? Tässä vaiheessa ruumis tietenkin avaa suunsa. Täysin mahdollista! Kaasut tai vastaavat purkautuvat kuolleen mätänevistä sisäelimistä ja avaavat ruumiin suun. Asiaa säikähtäen ryssin nopeasti kaiken tuhatta ja sataa. Kellahdan perseelleni ja ruumis kaatuu pöydältä syliini. Avatun vatsalaukun sisältö syöksyy päälleni, kylmänä massana.

Täysin normaaleja ajatuksia ja mahdollisia skenaarioita. Miten pääsin työhakemuksen täyttämisestä tähän kohtaukseen joka toistuu päässäni useaan otteeseen? Varmasti monella ihmisellä ajatus juoksee täysin käsittämättömällä tavalla, ja se on kiehtovaa. Mielenkiintoisesti olin myös ajatusmaailmassani ylennyt pihaa haravoivasta turvenuijasta ruumiin avaajan apulaiseksi. En edes suoraan sanottuna tiedä, säilytetäänkö ruumiita lähelläkään hautausmaata.

Huomaan usein kelaavani ajatuksia päässäni kymmeniin otteisiin, ainaisella "mitä jos"-otteella. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mitä jättää tekemättä. Asiaa jos miettii, niin tämähän on kaiken kaikkiaan täysin typerää ajanhaaskausta, tehty mikä tehty. Huomattavan usein jätän asioita myös tekemättä, pitkän "mitä jos" pohdinnan tuloksena. Jos jotain epämiellyttävää voisi tapahtua, vaikka riski olisi kuinka pieni tahansa, jätän asian sikseen. Veikkaan että tämä on myös suurin syy, miksi en pidä uhkapeleistä.

Minuutin kuluttua täytin hakemukseni hautausmaan siivoojaksi ja painoin "Lähetä". Paikka oli jo toinen työhakemukseni kolmen kuukauden sisällä. Vittu voi ihminen olla laiska.